Autolla Norjaan

Rakastan Norjaa. Norja oli ensimmäinen vaelluskohteeni kolme vuotta sitten. Lähdimme mieheni kanssa automatkalle Lapin kautta Pohjois-Norjaan, jossa kiertelimme viikon. Norja kolahti meihin molempiin, sillä sinne olemme palanneet myös kahtena viime kesänäkin, vaikkakin Norjan etelä/länsipuolelle.

Monella tapaa matkustaneena on pakko todeta automatkailun olevan vaivattominta. Toki automatkailun sopivuus riippuu maasta ja kohteesta, itse en lähtisi moneenkaan euroopan kaupunkiin  omalla pirssillä, mutta Norjassa autolla liikkuminen on todella toimiva ratkaisu.

Omalla autolla et ole riippuvainen julkisen liikenteen aikatauluista, vaan pääset vapaasti pöristelemään ilman väkitungoksia, kellon kyttäämistä tai monimutkaisten linjakarttojen selvittelyä. Meillä liikkuminen omalla autolla on toiminut todella kätevästi; olemme ennen matkaa tehneet pientä pohjatyötä tulevasta reitistä, missä haluamme käydä, ja tallentaneet kohteet google mapsiin. Näin meillä on jonkinlainen suunnitelma, missä päin ajelemme minäkin päivänä. Suunnittelua ei kannata kuitenkaan viedä liian tiukaksi, vaan jättää reilusti pelivaraa.

Tiet Norjassa ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Ainoat haasteet ovat olleet vuoristojen erittäin kapeat ja mutkikkaat serpentiinitiet, paikallisen hintatason mukainen polttoaine sekä tiemaksut etenkin Etelä-Norjassa.  Ensimmäisellä Norjan matkalla pohjoisessa tuli hidasteltua reippaasti mutkissa, sillä ne tuntuivat Suomalaiselle suorantienposottajalle melko kurvikkailta - etenkin jos mutkan kielekkeeltä näkyy jyrkkä pudotus mereen.

Tunneleita Norjassa on vuoristoalueilla paljon, pisin on Lærdalin tunneli, joka on 24,5 km pitkä Sognin ja Fjordanen läänissä. Teiden nousut ja laskut tuntuvat myös välillä tiukilta. Toisinaan pääsee ilman kaasua pitkiäkin matkoja välillä jarrutellen mäkiä alas, mutta vastapainoksi saa myös autosta riippuen painaa pienelläkin vaihteella kaasun pohjaan, jotta pääsee ylös...

Serpentiiniteillä saa olla varovainen. Tiet ovat paikoitellen erittäin kapeita ja nousut jyrkkiä, jolloin vastaan tulevan auton kanssa saattaa tulla ongelmia. Viime kesänä olimme ajelemassa Stagesteinin näköalapaikalle kapeaa vuorenrinnettä, kunnes turistibussi huristeli vastaan. Tilanne oli melko kuumottava, sillä tilaa ei todellakaan ollut nätille ohitukselle - toisella puolella auton kylkeä kallion seinämä, toisella puolella jyrkkä pudotus alas. Noh, siinäpä sitten pienehkön takana olevan letkan johdolla lähdimme peruuttelemaan vuorenrinnettä alas niin kauan, että jokainen takanamme oleva auto pääsi sujahtamaan levennyspaikalle tai paikallisten pihaan, joita ei todellakaan ollut kovin tiheästi tarjolla. Tähän kannattaa siis varautua etenkin suosituimmilla turistireiteillä. Muuten ajaminen vuoristoteillä on melko rauhallista, levennyksiä löytyy tasaisesti ja katupeilejä pahimmissa mutkissa.

Tiemaksuja olemme maksaneet vuoden 2014 reissulta Etelä-Norjassa. Viime vuoden laskua odottelemme edelleen, eli perintä saattaa tulla viiveellä. Kolme vuotta sitten Pohjois-Norjassa tiemaksuja ei osunut reitillemme ollenkaan, sielläpäin niitä toki on vähemmän. Tiemaksuja peritään teiden, tunneleiden ja siltojen rakennuskustanteiden rahioittamiseen. Maksu kannattaa hoitaa heti pois Norjan puolella, siitä lisää infoa autoliiton sivuilta. Lossimaksut maksetaan ennen lossille siirtymistä.

Meillä oli viime reissulla oletus, että pystyisimme maksamaan Norjan puolella tiemaksut mille tahansa huoltoasemalle ennen Suomen rajan ylitystä, mutta tämä ei kuitenkaan onnistunut, joten lasku luultavasti on odotettavissa. Olen myös kuullut, että joissain tapauksissa laskua ei lähetetä ulkomaille, mutta tästä ei ole tarkempaa tietoa. Saimmehan edelliseltä reissultakin postia. Tiemaksut ovat 10-50 NOKin luokkaa (n. 1-5€), mutta Sogndal-Fjærlandin uusin Rv5-tie kustantaa jo 160 NOKkia eli n. 17€.

Vielä yksi huomio erämaa-alueilla autoillessa; tankkauspisteitä ei välttämättä ole kovinkaan lähekkäin, eli jos suuntaa harvaan asutuille alueille, kannattaa huolehtia, että tankki on varmasti riittävän täynnä. Hyvää etukäteissuunnittelua on varakanisterin täyttö jo Suomen puolella, sillä myös säästää muutaman pennosen ja on hätävara, jos auto väsähtää keskelle ei mitään. Hyvänä hätävarana voisin pitää myös käynnistyskaapelia ja renkaanvaihtovärkkejä tai vaihtoehtoisesti autoliiton plus-jäsenyyttä, jolloin on oikeutettu ilmaiseen matkanjatkamispalveluun ulkomailla.

Kaikesta huolimatta suosin Norjassa automakailua. Ajaminen on leppoisaa ja rentoa, vuonoalueilla maisemat ovat huikeita, eikä tarvitse pelätä ruuhkaa. Omalla autolla pääset huristelemaan juuri sinne, minne haluat päästä, ilman hankalaa selvittelyä, millä bussilla tai junalla pääsee mihinkin ja mikä jatkoyhteys tarvitaan jne. Matkan varrella tulee varmasti vastaan kohtia, joissa on pakko päästä pysähtymään ja ottamaan parit valokuvat.